Usein kysyttyä

Bussipysäkkien nimeämisessä noudatetaan pitkäjänteisiä periaatteita, joiden tavoitteena on pitää pysäkkien nimet selkeinä, helposti hahmotettavina ja mahdollisimman pysyvinä. Nimet perustuvat ensisijaisesti maantieteellisiin kohteisiin, kuten katujen nimiin, kaupunginosiin, alueisiin tai muihin yleisesti tunnettuihin paikkoihin, jotta ne auttavat matkustajia paikantamaan pysäkin mahdollisimman helposti.

Pysäkkien nimien tulee säilyä käyttökelpoisina pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi nimiä ei yleensä sidota yksittäisiin toimijoihin, kuten yrityksiin, sillä niiden nimet voivat muuttua esimerkiksi omistajavaihdosten, yritysjärjestelyjen tai markkinoinnillisten syiden vuoksi. Toistuvat nimimuutokset aiheuttaisivat myös tarpeen päivittää pysäkkitietoja järjestelmiin, karttoihin ja opasteisiin.

Näillä periaatteilla varmistetaan, että pysäkkien nimet ovat johdonmukaisia, ajantasaisia ja helposti tunnistettavia kaikille matkustajille.

Nyssen pysäkin nimi koostuu kahdesta osasta:

• Alueellinen nimi, joka kuvaa pysäkin sijaintia, esimerkiksi Rautatieasema, Tesoma tai Linnainmaa.
• Nelimerkkinen numerotunniste, joka yksilöi pysäkin.

Pysäkkien nimeämisessä noudatetaan seuraavia periaatteita:

• Alueellinen kuvaus: Pysäkin nimi perustuu tunnettuun alueeseen, kuten kaupunginosaan, asuinalueeseen, puistoon tai toriin.
• Saman sijainnin pysäkkiparit: Samassa paikassa sijaitsevat pysäkit pyritään nimeämään samalla nimellä riippumatta kulkusuunnasta.
• Kirjaintarkenne: Jos samalla paikalla on useita pysäkkejä, nimeen lisätään kirjaintarkenne pysäkkien erottamiseksi toisistaan (esim. Keskustori A ja Keskustori B).
• Nimen pituus: Nimi pyritään pitämään enintään 16 merkin mittaisena, jotta se mahtuu selkeästi digitaalisiin näyttöihin ja muihin järjestelmiin.
• Numerot ja osoitteet: Numeroita vältetään nimissä, jotta ne eivät sekoitu pysäkin numerotunnisteeseen. Osoitteita käytetään vain silloin, kun muuta selkeää nimeämisvaihtoehtoa ei ole.

Ratikkapysäkkien nimistä päättää erillinen nimitoimikunta.

Ehdota pysäkille nimeä

Kaikki ratikat ovat ilmastoituja. Bussien sisälämpötiloja säädellään eri tavoin bussin iästä riippuen. Toisissa busseissa ilmastointi on automaattinen, toisissa manuaalinen. Vanhemmissa busseissa kuljettaja voi säätää bussin sisälämpötilan haluttuun asteeseen. Näissä busseissa ei ole jäähdytysilmastointia, joten lämpöisellä säällä matkustamossa voi tulla kuuma.

Valtaosassa uusia busseja matkustamon lämpötila on säädetty kesällä +22 °c. Talvella matkustajilla on enemmän vaatetta yllä, joten lämpötila on säädetty +18 °c.

Lämpötilan jäähdytykseen tuo haastetta suurten ovien toistuva availu pysäkeillä. Jäähdytys ei aina pysy lämmönvaihtelussa mukana, joten toisinaan ilmastoidutkin bussit ovat kesähelteillä kuumia.

Kuumaa helpottaakseen matkustajien ei missään tapauksessa tule avata itse bussin kattoluukkuja. Luukut ovat hätäuloskäyntejä ja voivat väärin avattuina rikkoutua tai irrota kokonaan. Korjauskustannukset jäävät tällöin matkustajalle.

Ikävistä olosuhteista kannattaa kertoa suoraan bussin kuljettajalle. Näin tilannetta voidaan parannella heti. Nettilomakkeella annettu palaute saavuttaa liikennöitsijän huomattavasti paljon myöhemmin.